Rintasyövistä noin 70 % on duktaalisia eli tiehytperäisiä rintasyöpiä. Tiehytperäisessä rintasyövässä syöpäsolut tunkeutuvat rintatiehyen sisältä ympäröivään kudokseen.
Tiehytperäinen rintasyöpä löydetään usein jo varhaisessa vaiheessa, kun se ei ole vielä levinnyt rintatiehyiden ulkopuolelle. Tällöin siitä käytetään nimitystä tiehyensisäinen eli intraduktaalinen karsinooma (DCIS), joka luokitellaan rintasyövän esiasteeksi, sillä kyseessä ei vielä ole varsinainen rinnan syöpäkasvain.
Lobulaarinen eli rauhasperäinen rintasyöpä on toiseksi yleisin rintasyöpätyyppi. Sillä on suurempi taipumus esiintyä molemmissa rinnoissa kuin tiehytperäisellä rintasyövällä. Rauhasperäistä karsinoomaa (LCIS), jossa syöpäsolut eivät ole levinneet ympäröivään kudokseen, ei pidetä varsinaisena syöpänä vaan rintasyövän riskitekijänä.
Sekä tiehytperäinen että rauhasperäinen rintasyöpä voi levitä myös muualle elimistöön.
Inflammatorinen rintasyöpä on tulehduksellinen rintasyöpä. Rinta voi olla kuumoittava, punoittava, turvonnut ja kosketusarka. Inflammatorinen rintasyöpä on aggressiivinen tauti, joka vaatii nopeaa hoitoa.
Rintasyövän levinneisyydestä riippuen puhutaan joko varhaisvaiheen paikallisesta rintasyövästä tai levinneestä rintasyövästä. Varhaisvaiheen paikallinen rintasyöpä tarkoittaa, että kasvain ei ole levinnyt rinnan tai kainalon ulkopuolelle. Kun syöpäkasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä muualle elimistöön, on kyseessä levinnyt rintasyöpä. Rintasyövän levinneisyyden arviointiin käytetään yleisesti niin sanottua TNM-luokitusta rinnan kasvaimen eli tuumorin koon ja levinneisyyden mukaisesti.
Naissukupuolihormonit, estrogeeni ja progesteroni, voivat vaikuttaa rintasyövän syntyyn ja kehitykseen. Hormonien sitoutumiskohtia eli reseptoreita esiintyy tyypillisesti erilaisten solujen pinnalla. Estrogeeni- ja progesteronihormonit kiinnittyvät näihin reseptoreihin ja säätelevät näin solujen toimintaa. Mikäli rintasyöpäsoluissa esiintyy hormonireseptoreita, voivat estrogeeni- ja tai progesteronihormonit sitoutua näihin ja lisätä syöpäsolujen kasvua ja jakautumista. Tällöin puhutaan hormonireseptoripositiivisesta tai hormoniriippuvaisesta rintasyövästä, jota voidaan myös hoitaa hormonihoidolla. Noin 80 % kaikista rintasyövistä on hormonireseptoripositiivisia.
HER2 on solun pinnalla oleva niin sanottu sitoutumiskohta eli reseptori. Noin 15 %:ssa kaikista rintasyövistä HER2-reseptoria esiintyy tavallista enemmän HER2-geenin monistuman vuoksi. Tällöin on kyse HER2-positiivisesta syövästä. Reseptorien runsas määrä kiihdyttää syöpäsolujen jakautumista, minkä vuoksi HER2-positiivista rintasyöpää pidetään keskimääräistä aggressiivisempana tautimuotona.
HER2-pitoisuuden määrittäminen on välttämätöntä, koska tiedetään, että HER2-positiivisen rintasyövän tapauksessa todennäköisyys hyötyä tietyistä täsmähoidoista on huomattavasti suurempi kuin HER2-negatiivisessa taudissa. HER2-positiivisen rintasyövän hoitoon voidaan käyttää HER2-täsmähoitoa.
Tripla- eli kolmoisnegatiivisessa rintasyövässä kasvaimen soluissa ei esiinny hormonireseptoreita eikä HER2-monistumaa. Kolmoisnegatiivinen rintasyöpä on aggressiivinen, korkean uusiutumisriskin tauti, jonka paranemisennuste on muita rintasyövän alatyyppejä heikompi. Kolmoisnegatiivista rintasyöpää hoidetaan pääasiassa sytostaateilla eli solunsalpaajilla sekä joissain tapauksissa myös immuno-onkologisilla hoidoilla. Arviolta 10 % rintasyövistä on kolmoisnegatiivisia.
Kuten jokainen rintasyöpään sairastunut, myös jokainen rintasyöpä on erilainen, mikä edellyttää yksilöllistä hoidon suunnittelua. Rintasyövän ennusteeseen ja uusiutumisriskiin vaikuttavat muun muassa, kasvaimen koko, biologinen alatyyppi sekä levinneisyys kainalon imusolmukkeisiin tai muualle elimistöön. Rintasyövän ominaisuuksien ja taudin uusiutumisriskin lisäksi hoidon valinnassa kuunnellaan myös rintasyöpää sairastavan toiveita. Lue lisää rintasyövän hoitovaihtoehdoista.