Rintasyöpä.fi

Rintasyöpähoitojen yleiset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, myös rintasyövän hoidossa käytetyt valmisteet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia. On tärkeää olla yhteydessä hoitopaikkaan, mikäli havaitsee hoitojen aiheuttamia haittoja tai muita uusia oireita.

Syövän hoidossa käytettävistä lääkkeistä erityisesti sytostaatit eli solunsalpaajat voivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Haittavaikutukset johtuvat solunsalpaajien toiminnasta, joka ei rajoitu vain syöpäsolukkoon. Solunsalpaajat vahingoittavat usein jossain määrin myös elimistön terveitä kudoksia. Solunsalpaajat ovat kuitenkin tärkeitä lääkkeitä, jotka muodostavat syövänhoidon perustan. Myös rintasyövän hormonaaliset hoidot, täsmähoidot ja immunoterapia voivat aiheuttaa haittavaikutuksia.

Suurin osa hoitojen haittavaikutuksista kohdistuu nopeasti uudistuviin kudoksiin, kuten hiuksiin, luuytimeen ja limakalvoihin. Nykyhoitojen avulla lääkkeiden aiheuttamia haittoja pystytään kuitenkin vähentämään merkittävästi. Päiväkirjan pitäminen auttaa hoidon suunnittelussa ja mahdollisten haittavaikutusten seurannassa.

Miten rintasyöpähoitojen haittavaikutuksia voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa?

Solunsalpaajahoito voi aiheuttaa erilaisia iho-oireita kuten käsi-jalkaoireyhtymän, ihottumaa tai ihon kuivumista. Käsi-jalkaoireyhtymän vuoksi kädet ja jalat voivat muuttua tunnottomiksi ja niitä voi pistellä. Käsien ja jalkojen iho saattaa punoittaa ja kuoriutua, tai ihoon voi tulla haavaumia. Tavallista on myös, että käsiä käyttäessä ja kävellessä voi tuntua kipua. Käsi-jalkaoireyhtymän lisäksi solunsalpaajahoito voi aiheuttaa ihottumaa tai ihon kuivumista ja kutisemista. Iho-oireet eivät ole vaarallisia. Ne poistuvat yleensä solunsalpaajahoidon päätyttyä, eikä niistä yleensä jää pysyviä haittoja. Oireista kannattaa kuitenkin aina kertoa lääkärille tai hoitajalle.

Iho-oireita voi ehkäistä jo ennen oireiden ilmaantumista. Käsien ja jalkojen rasvaaminen kannattaa aloittaa solunsalpaajahoidon alkaessa. Kädet tulisi myös suojata mahdollisimman hyvin kaikilta ihoa rasittavilta tekijöiltä. Tällaisia tekijöitä ovat lämpötilanvaihtelut, hankaus ja kemikaalit kuten pyykinpesuaineet ja puhdistusaineet. Ihotautilääkärit suosittelevat suojahansikkaiden säännöllistä käyttöä. Pesun jälkeen iho kannattaa kuivata kevyesti taputellen. Löysät ja hengittävät vaatteet ehkäisevät hankaamista ja suojaavat auringonvalolta.

Lieviä oireita ehkäisee ja hoitaa perusvoiteiden säännöllinen käyttö. Yöksi kannattaa valita rasvainen, hyvin imeytyvä voide ja päivän aikana käyttää kevyempää voidetta. Rasva tekee jalkapohjista liukkaat, joten rasvauksen jälkeen kannattaa käyttää sukkia, jotta voi välttyä kaatumiselta. Voimakkaampia oireita rauhoittavat lääkärin määräämät kortisonivoiteet.

Suolakylpy voi helpottaa käsien ja jalkojen oireita. Suolakylpy valmistellaan liuottamalla desilitra suolaa viiteen litraan vettä. Veden tulisi olla kädenlämpöistä. Jos jalkoihin tulee ihon herkistymisen vuoksi usein rakkoja, kannattaa jalkaan laittaa kaksi sukkaa päällekkäin. Tällöin sukat hankaavat toisiaan eikä iho mene rikki niin herkästi.

Käsi- ja jalkaoireista kannattaa aina kertoa lääkärille tai hoitajalle. Jos oireet haittaavat normaalia elämää, lääkäri saattaa tauottaa solunsalpaajahoidon, kunnes oireet lievenevät.

Suutulehdus eli stomatiitti tarkoittaa suun limakalvojen, ikenien ja huulten tulehdusta. Suun tulehduksen oireita ovat suuhun ilmestyvät rakkulat sekä suun kuivuminen, punoittaminen ja turpoaminen.

Suutulehdusta voi ennaltaehkäistä pitämällä hyvää huolta suuhygieniasta. Hampaat harjataan pehmeällä hammasharjalla ja fluoripitoisella hammastahnalla. Myös hammaslankaa kannattaa käyttää. Suun limakalvoja rasittavia ruokia kannattaa välttää. Tällaisia ovat happamat, tuliset, mausteiset, suolaiset, karkeat ja kuivat ruoat. Jääpalojen tai -murskan imeskely ennen solunsalpaajahoitoa voi myös auttaa ehkäisemään haittavaikutuksia. Jos ruokamäärät jäävät pieniksi, kun suu on kipeä, ruokaa voi rikastaa käyttämällä reilusti öljyjä ja rasvaisia maitotuotteita.

Suuta on hyvä kostuttaa usein. Suuta voi huuhtoa esimerkiksi suolavedellä (1 rkl suolaa lisättynä 1 litraan vettä) tai bikarbonaattipitoisella suuvedellä. Myös imeskelytabletit, kuten ksylitolipastillit, voivat helpottaa oireita. Kuumia ja mausteisia juomia kannattaa välttää. Kivuliaat oireet saattavat haitata syömistä ja juomista. Niistä kannattaa aina kertoa lääkärille tai hoitajalle. Jos oireet haittaavat normaalia elämää, tulee solunsalpaajahoidossa pitää tauko, kunnes oireet lievenevät.

Solunsalpaajahoito voi aiheuttaa suoliston limakalvovaurioita, jotka voivat oireilla vatsakipuna ja ripulina. Ripulin välttämiseksi potilaan tulisi syödä usein ja pieniä annoksia sekä juoda runsaasti vettä. Alkoholia ja ulostuslääkkeitä sekä erittäin rasvaisia ja mausteisia ruokia kannattaa välttää.

Useat kasvikset ja hedelmät, kuten sipulit, kaalit, palkokasvit, omena, päärynä, vesimeloni ja ”kivelliset” hedelmät (luumut, persikat, nektariinit jne.), sisältävät huonosti sulavia ainesosia. Vatsavaivoja voivat aiheuttaa myös ksylitoli, hunaja, ruis ja vehnä. Näiden määrän vähentäminen voi helpottaa ripulia.

Hoitopaikkaan kannattaa olla yhteydessä, jos joutuu ulostamaan yli neljä kertaa vuorokaudessa tai jos ilmaantuu öistä ripulia. Lääkityksellä voidaan vähentää suolen kouristelua ja normalisoida sen toimintaa. Lisäksi tulisi nauttia runsaasti nesteitä. Maitotuotteita kannattaa välttää, jos ne ärsyttävät vatsaa.

Oksentaminen ja pahoinvointi olivat aikaisemmin solunsalpaajahoidon yleisimpiä haittavaikutuksia. Uudemmat solunsalpaajat aiheuttavat kuitenkin vain vähän pahoinvointia. Pahoinvoinnin estolääkitys on kehittynyt merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta se toimii edelleen yksilöllisesti. Hoidon teho vaihtelee henkilöittäin ja hoitokerroittain.

Huonoa oloa voi ehkäistä pienillä kotikonsteilla. Ruokaa tulisi syödä usein, noin 2–2,5 tunnin välein ja pieninä annoksina. Parhaiten maistuvat neutraalin makuiset, suolaiset tai viileät ruoat. Kylmät ruuat, kuten salaatit tai keitetyt munat, maistuvat yleensä kuumia ruokia paremmin. Voimakkaat hajut voivat lisätä pahoinvointia.

Lääkärille kannattaa kertoa pahoinvoinnista, jotta sitä estävä lääkitys voidaan määrätä tai muuttaa seuraavan hoitokerran yhteydessä. Jos joutuu oksentamaan yli kaksi kertaa vuorokaudessa, tulisi ottaa pahoinvointilääkettä. Pahoinvoinnista huolimatta on hyvä juoda ja syödä mahdollisimman normaalisti. Heti ruokailun jälkeen kannattaa välttää makuulla oloa, koska se voi pahentaa pahoinvointioireita.

Solunsalpaajahoidot voivat häiritä kynsien kasvua. Kynnet voivat haurastua ja irrota kokonaan tai osittain. Niiden väri voi muuttua. Käsiä ja jalkoja rasvatessa voidetta tulisi levittää huolellisesti myös kynnenvierustoille. Kynsiä tulisi suojata hankaukselta ja muulta rasitukselta esimerkiksi suojahanskoilla.

Kynsien kasvu jatkuu yleensä hoidon päätyttyä. Hoidon aikana kannattaa huolehtia hyvästä käsi- ja jalkahygieniasta. Käsiä ja jalkoja tulisi myös rasvata iltaisin. Jos kynsimuutokset haittaavat arjen askareita, kannattaa ottaa yhteys lääkäriin tai hoitajaan.

Rintakehä on kylkiluiden rajaama tila, jonka yläosasta alkavat hartioiden ja olkavarsien liikutteluun osallistuvat lihakset. Jos erityisesti rasituksen aikana esiintyy rintakehän keskellä tuntuvaa kipua, tulisi solunsalpaajahoito keskeyttää ja ottaa yhteys hoitavaan yksikköön tai lähimpään päivystykseen.

Solunsalpaajahoidot voivat väliaikaisesti vähentää veren valkosolujen määrää. Valkosolujen tehtävänä on ennen kaikkea erilaisten tulehdusten torjunta. Solujen vähentyminen voi altistaa potilaan erilaisille tulehduksille.

Veressä olevia valkosoluja sanotaan leukosyyteiksi. Niistä suuri osa on neutrofiilejä, joiden tehtävänä on havaita syntyneet kudosvauriot ja ehkäistä suurempien vahinkojen syntyminen tuhoamalla elimistöön tunkeutuneet taudinaiheuttajat, kuten bakteerit ja virukset.

Pienentynyttä valkosolujen eli leukosyyttien määrää nimitetään leukopeniaksi. Neutrofiilien pienentynyttä määrää kutsutaan neutropeniaksi. Valkosolujen kokonaismäärää tutkitaan fB-Leuk-laboratoriotutkimuksella. Valkosoluarvo on yleensä alimmillaan noin 7−10 vuorokauden kuluttua solunsalpaajahoidosta. Hoitojen aikana nuhaa, flunssaa ja muita tarttuvia tauteja tulisi välttää. Käsien huolellinen pesu auttaa pienentämään tartuntariskiä.

Solunsalpaajahoito voi vaikuttaa myös kehon kykyyn tuottaa punasoluja, mikä aiheuttaa tilapäistä anemiaa eli hemoglobiiniarvon pienenemistä. Tämän vuoksi olo voi tuntua heikolta ja väsyneeltä. On tärkeää nukkua riittävästi ja levätä myös päiväsaikaan, jos se vain on mahdollista. Hoidon vaikutus verihiutaleisiin voi helposti johtaa mustelmanmuodostukseen tai verenvuotoon. Jos verenvuotoa esiintyy, siitä tulee ilmoittaa hoitavalle lääkärille.

Solunsalpaajahoidot voivat aiheuttaa kuumeilua. Jos kuume nousee yli 38 °C:seen tai jos esiintyy vilunväristyksiä ja vapinaa, tulisi solunsalpaajahoito keskeyttää ja ottaa yhteys hoitavaan yksikköön tai päivystykseen.

Solunsalpaajahoitojen aikana voi esiintyä karvojen lähtöä kaikkialla vartalossa. Joskus hiukset lähtevät kokonaan tai harventuvat. Hiukset ja muut karvat kasvavat takaisin hoidon päätyttyä, mutta ne voivat näyttää ja tuntua erilaisilta kuin aikaisemmin. Hiusten lähdön ajaksi on rintasyöpäpotilaan mahdollista hankkia peruukki.

Hormonaalisten hoitojen haitat

Hormonihoitojen tavallisimmat haittavaikutukset muistuttavat vaihdevuosioireita. Hoitojen yhteydessä saattaa esiintyä hikoilua ja ärtymystä, kuumia aaltoja, emättimen limakalvojen kuivuutta ja unettomuutta. Harvinaisempia haittavaikutuksia ovat esimerkiksi muutokset kohdun limakalvolla, syvät laskimotukokset sekä luun laadun muutokset, kuten luukato (osteoporoosi). On tärkeää kertoa lääkärille tai hoitajille, mikäli havaitsee hoitojen auheuttamia haittoja.

Täsmähoitoihin liittyvät haitat

Täsmälääkkeiden haitat voivat olla samantyyppisiä tai erityyppisiä kuin solunsalpaajien haitat. Haittavaikutusten hoito riippuu haitan aiheuttaneen lääkkeen vaikutusmekanismista. Hoitopaikasta annetaan suulliset ja kirjalliset ohjeet mahdollisista haittavaikutuksista ja niiden seurannasta. On tärkeää olla yhteydessä hoitopaikkaan mahdollisen haittavaikutuksen ilmaannuttua. Täsmälääkkeen käytöstä tulee kertoa myös hakeuduttaessa hoitoon päivystyspoliklinikalle.

Immuno-onkologisiin hoitohin liittyvät haitat

Rintasyövän immunologinen hoito voi aiheuttaa immuniteettiin liittyviä haittoja, jotka saattavat oireilla vielä hoidon päättymisen jälkeenkin. Immunoterapian luonteesta johtuen haitat voivat ilmetä useassa eri paikassa elimistössä muun muassa tulehduksena. Immuniteettiin liittyvän haitan tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta haittavaikutusta osataan hoitaa oikein. Tästä syystä on tärkeää ottaa yhteyttä hoitopaikkaan mahdollisen haittavaikutuksen ilmaannuttua. Immuno-onkologisen hoidon käytöstä tulee kertoa myös hakeuduttaessa hoitoon päivystyspoliklinikalle, vaikka hoito olisi jo päättynyt.

Milloin lääkäriin?

On tärkeää ottaa aina välittömästi yhteyttä lääkäriin, hoitajaan tai hoitavaan yksikköön, jos jokin haittavaikutus ilmaantuu. Hoitoon hakeuduttaessa on olennaista kertoa, millaista hoitoa on saanut. Näin voi varmistaa, että haittavaikutusta hoidetaan oikein eivätkä oireet pahene. On myös hyvä muistaa, että esimerkiksi immunoterapian aiheuttamat haitat saattavat oireilla viiveellä vielä hoitojen päättymisen jälkeen.

Jos tällä verkkosivustolla tai pakkausselosteessa mainitsemattomia haittavaikutuksia ilmenee, tulisi ottaa yhteyttä lääkäriin tai hoitajaan.

Lääkäriin tai hoitavaan yksikköön tulee olla välittömästi yhteydessä,
jos jokin seuraavista oireista ilmaantuu

Iho-oireet:
Jos käsissä tai jaloissa tuntuu kipua, turvotusta tai punoitusta.

Suutulehdus:
Jos suuhun ilmaantuu kipua, punoitusta, turvotusta tai haavaumia.

Ripuli:
Jos ulostaa useammin kuin neljä kertaa vuorokaudessa tai ripulia esiintyy yöllä.

Pahoinvointi:
Jos oksentaa useammin kuin kerran vuorokaudessa. Lisäksi jos menettää ruokahalun tai jos nautittu ruokamäärä on huomattavasti pienempi kuin tavallisesti.

Rintakipu:
Jos rintakehän keskellä tuntuu kipua, erityisesti rasituksen aikana.

Kuume ja tulehdukset:
Jos lämpöä on 38 °C tai enemmän tai ilmaantuu muita tulehduksen oireita.