Rintasyövän hoito on kehittynyt merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana. Koska syövän biologiasta tiedetään aiempaa enemmän, on löydetty uudentyyppisiä hoitomuotoja. Perinteisten solunsalpaajien rinnalle on otettu käyttöön biologisia hoitoja, joilla pystytään pidentämään levinnyttä syöpää sairastavien potilaiden elinaikaa tai tautivapaata aikaa useilla kuukausilla. Biologiset hoidot vaikuttavat suoraan syöpäsoluun, ja näin vaikutukset terveisiin soluihin ovat vähäisempiä. Pisimmällä kehitys on vasta-ainehoidoissa.

Biologiset hoidot voivat olla joko vasta-aineita tai pienimolekyylisiä yhdisteitä. Biologiset lääkeaineet tunnistavat tietyn kohdemolekyylin syöpäkudoksessa ja estävät sen toiminnan. Estämällä kohdemolekyylin toiminta pyritään pysäyttämään syöpäsolujen jakautuminen ja kasvaimen kasvu.

Biologisten lääkkeiden kohteiksi on valittu sellaisia molekyylejä, joiden tiedetään esiintyvän runsaana syöpäsolukossa, mutta joita havaitaan vain pieniä määriä elimistön muissa kudoksissa. Rintasyövän hoidossa käytettävien biologisten lääkkeiden toiminta perustuu päätyyppiin.

HER2-reseptorin toiminnan esto

HER2 on syöpäsolun pinnalla sijaitseva valkuaisaine eli proteiini. HER2-monistuman perusteella rintasyöpä jaetaan joko HER2-positiivisiin tai HER2-negatiivisiin rintasyöpiin. Jos rintasyöpäpotilaalla havaitaan HER2-geenin monistuma, puhutaan HER2-positiivisesta syövästä. Noin 20 prosenttia rintasyövistä on HER2-positiivisia. Jos HER2 ei ole monistunut, rintasyöpä on HER2-negatiivinen.

HER2-geenin monistumien tutkimus kertoo lääkärille syövän tyypistä ja mahdollisista hoitovaihtoehdoista. HER2-pitoisuuden määrittäminen on välttämätöntä: tiedetään, että HER2-positiivinen potilas hyötyy todennäköisesti tietyistä biologisista hoidoista huomattavasti enemmän kuin HER2-negatiivinen potilas. HER2-reseptorin toiminta voidaan estää joko vasta-aineiden tai pienimolekyylisten lääkeaineiden avulla. HER2:n toiminnan estoon perustuvia biologisia hoitoja ovat trastutsumabi (vasta-aine) ja lapatinibi (pienimolekyylinen lääkeaine).

Verisuonten kasvun esto

Syöpäkasvaimen kasvu edellyttää toimivaa verisuoniverkostoa. Verisuonet kasvavat terveessä kehossa muun muassa haavojen paranemisen, sikiön kehityksen ja kuukautisvuodon yhteydessä. Syöpäkasvaimet ovat riippuvaisia verisuonista, jotka ruokkivat kasvainta hapella ja ravinteilla.

Verisuonten kasvua ja muodostumista uudelleen (eli angiogeneesiä) edistävät elimistössä monet tekijät, mutta tärkein niistä on verisuonikasvutekijä, josta käytetään lyhennettä VEGF (vascular endothelial growth factor). Se saa verisuonten pintaa verhoavat solut jakautumaan, minkä seurauksena muodostuu uusia verisuonia.

Kun verisuonten kasvu syöpäkasvaimeen estetään, kasvain alkaa kärsiä hapen ja ravinnon puutteesta, jolloin sen kasvu pysähtyy tai hidastuu. Ilman toimivia verisuonia syöpäkasvain ei pysty kasvamaan halkaisijaltaan juuri nuppineulan päätä suuremmaksi. Verisuonet muodostavat myös reitin, jota pitkin syöpäsolut voivat levitä muualle elimistöön. Siksi verisuonten kasvun esto hankaloittaa myös syöpäsolujen leviämistä muualle elimistöön ja vaikeuttaa näin etäpesäkkeiden syntyä.