”Tieto rintasyövästä vei hetkeksi jalat alta ja osoitti, että en ole junan kuljettaja vaan
matkustaja”; Heidi, 41

Olen luonteeltani järjestelmällinen ja tykkään pitää ohjakset omissa käsissä. Tieto rintasyövästä vei kuitenkin hetkeksi jalat alta ja osoitti, että en ole junan kuljettaja vaan matkustaja. Vaikka tavallisesti murehdin asioita, sairauden suhteen olen osannut olla positiivinen. Myös avoimuus ja huumori ovat
auttaneet minua tämän kaiken keskellä. Tietysti välillä pelottaa, mutta se kuuluu asiaan.

On ollut hienoa huomata, miten upeita ihmisiä minulla on lähellä. Puoliso on auttanut suhtautumaan omaan kehooni leikkauksen jälkeen. Olen ennenkin painiskellut kehonkuvani kanssa, mutta rintoihini olen ollut täysin tyytyväinen. Kun sairaus nyt tuli niihin, koin se todella tuskallisena.

Hoidot alkoivat juuri, joten olen vasta oman rintasyöpäpolkuni alussa. Jakamalla tarinani haluan osaltani lisätä tietoisuutta rintasyövästä. Jos edes yksi nainen alkaa tutkia rintojaan tarinani luettuaan, olen tyytyväinen.

”Maailma ei pysähtynytkään, vaikka sairastuin rintasyöpään”; Heidi, 42


​Heidi osallistui vuoden 2018 rintasyöpäkalenteriin ja kertoi meille oman tarinansa kalenterikuvauksissa syksyllä 2017. Heidin rintasyöpädiagnoosista oli tuolloin kulunut muutama kuukausi ja hoidot olivat juuri alkaneet. Tapasimme Heidin uudestaan vuoden kuluttua ja kuulimme, mitä ajatuksia elämä vakavan sairauden ja hoitojen kanssa on herättänyt.

 

 

 

”Rintasyöpä ei ole läpihuutojuttu kenellekään”; Marja, 38

Sain rintasyöpädiagnoosin seitsemän vuotta sitten, kun vielä imetin nuorempaa lastani ja olimme juuri tehneet talokaupat. Äidin sairastuminen oli raskasta koko perheelle, se iski kuin ydinpommi keskelle lapsiperhearkea. Nyt elän syövän jälkeistä aikaa ja olen itse vastuussa seurannasta. Pelko on jo hälventynyt, mutta tiedostan riskit ja korostan terveellisiä elämäntapoja myös lapsilleni. Sairauden ja hoitojen myötä minäkuvani ja kehoni ovat muuttuneet, arvoni eivät.

Rintasyöpä ei ole läpihuutojuttu kenellekään. Siitä selviytyminen vaatii sisua, taistelutahtoa ja tuuria. Sairastuneen läheisille ja ystäville haluaisin sanoa, että vaikka potilas ei aina jaksakaan olla reipas, pitäkää hänet sisäpiirissä ja jutuissa mukana. Nyt on myös minun vuoroni olla vertaistukena muille sairastuneille.

”Hyvä ystäväni totesi, että kukaan ei voi tietää kohtaloani. Näin ajattelen – ja menen ilon kautta. Elämä on tässä ja nyt”; Piia, 31

Sairastuin rintasyöpään ensimmäisen kerran 27-vuotiaana. Hoidot purivat ja kontrolleissa kaikki näytti hyvältä. Olin äitiysvapaalla, kun tunsin oloni huonoksi ja menin päivystykseen. Jouduin samantien viikoiksi sairaalaan. Rintasyöpäni oli levinnyt. Tilanteesta miehelleni ja läheisilleni kertominen oli raskain hetki, vauvasta erossa oleminen sydäntäraastavaa.

Tällä hetkellä vointini on hyvä ja elän lääkityksen avulla lähes normaalia arkea. Olen aina elänyt täyttä elämää; tehnyt rakastamaani työstä, matkustellut, mennyt tyylillä naimisiin ja kokenut äitiyden. Rinnan korjausleikkauksessa en ole käynyt, koen olevani nainen myös ilman toista rintaa ja tukkaa.

Toivoisin, että ihmiset tietäisivät paremmin, että rintasyöpä ei ole kevyt asia. Hoidot ovat rankkoja ja joillakin seuranta ja hoidot jatkuvat loppuelämän. Hyvä ystäväni totesi, että kukaan ei voi tietää kohtaloani. Näin ajattelen – ja menen ilon kautta. Elämä on tässä ja nyt.

”Olen aina elänyt terveellisesti, synnyttänyt ja imettänyt kolme lasta eikä suvussani ollut rintasyöpää – silti olen sairastanut rintasyövän kahdesti”; Tuija, 56

Olen aina elänyt terveellisesti, synnyttänyt ja imettänyt kolme lasta eikä suvussani ollut rintasyöpää – silti olen sairastanut rintasyövän kahdesti. Tieto syövän uusiutumisesta tuli yllättäen viisi vuotta ensimmäisen diagnoosin jälkeen. Vaikka minulla on nyt jo 16 vuotta oireetonta elämää takana, kontrollikäynnit saavat vieläkin hengen salpautumaan.

Tavallinen arki, työnteko ja läheiset ovat auttaneet jaksamaan läpi kahden hoitojakson. Nyt osaan elää paremmin hetkessä ja nautin siitä, että saan tehdä töitä. Olen nykyään myös rohkeampi ja sanon oman mielipiteeni.

Minulla on nyt kaikki hyvin, mutta polku on meillä kaikilla niin erilainen. Sukulaiseni sairastui rintasyöpään 40-vuotiaana ja vuoden kuluttua hän oli poissa. Kertomalla oman tarinani haluan kertoa myös hänen tarinaansa.

”Minunhan ei koskaan pitänyt sairastua mihinkään vakavaan tautiin”; Sanna, 45

Löysin rinnastani pienen kyhmyn eräänä aamuna suihkun jälkeen toukokuussa 2011. Tästä alkoi kamppailuni rintasyöpää vastaan. Olin ensin rintasyöpäleikkauksessa, jonka jälkeen sain sekä solunsalpaaja- että sädehoitoa. Hoidot loppuivat vihdoin tammikuussa 2012.

Kun sain kuulla sairastavani syöpää, minulle oli heti selvää, että haluan jatkaa elämääni mahdollisuuksien mukaan kuten ennenkin. Halusin käyttää aikani niihin asioihin, jotka koin arvokkaaksi ja tärkeäksi. Hoidin lapsiani, jatkoin vähitellen opintoja ja harrastuksia voimien mukaan sekä ylläpidin ystävyyssuhteita ja parisuhdetta. Muut ihmiset ovat lopulta pitäneet minua pystyssä ja olen osannut ottaa heiltä vastaan rakkautta, jota he ovat minulle antaneet. En koe olevani arvoton naisena, vaikka minulla ei ole toista rintaa. Elämä jatkuu.

Tutustu Sannan tarinaan ja hoidon eri vaiheisiin tarkemmin: videohuone.