Rintasyövän sädehoito

Sädehoitoa annetaan kehon ulkopuolelta sädehoitolaitteella. Toimenpide on kivuton eikä tee rintaa radioaktiiviseksi. Sädehoito on kehittynyt paljon viime vuosina. Suurienergiset röntgensäteet pystytään kohdistamaan tarkkojen laskelmien avulla suoraan hoidettavalle alueelle, ja samalla minimoidaan terveen kudoksen saama sädetys. Säteilykentällä tarkoitetaan sädehoidolla hoidettavaa kehon osaa. Säteilykenttiä voi olla yksi tai useampia, ja niiden koko ja sijainti määritetään yksilöllisesti kasvaimen tyypin ja sairauden levinneisyyden mukaan.

Sädehoitoa on käytetty syövän hoidossa jo sadan vuoden ajan, ja se on leikkauksen ohella yksi rintasyövän vakiintuneista hoitomenetelmistä. Paikallisen rintasyövän säästävän leikkaukseen jälkeen sädehoito nähdään lähes aina tarpeelliseksi.

Sädehoidolla saattaa olla joitakin haittavaikutuksia, jotka riippuvat sädehoidon kohteesta eli säteilyä saaneista elimistä ja kudoksista, sädehoitojen määrästä ja kokonaissäteilyn annoksesta. Sädehoitoon liittyvät haittavaikutukset ilmenevät nopeasti muun muassa iholla ja limakalvoilla esimerkiksi ihon punoituksena ja kuumoituksena tai nielun ärtymisenä. Myöhemmin haittavaikutuksia saattaa esiintyä esimerkiksi keuhkoissa. Keuhkojen ärsytys voi ilmaantua muutaman kuukauden kuluttua hoidosta ja oireilla sitkeänä yskänä. Oireet ovat ohimeneviä, ja niitä voidaan lievittää lääkehoidolla.

Sädehoitoa voidaan antaa varhaisvaiheen paikallista rintasyöpää sairastaville myös ennen leikkausta pienentämään syöpäkasvainta leikkauksen helpottamiseksi, jolloin hoitoa kutsutaan neoadjuvanttihoidoksi. Leikkauksen jälkeistä hoitoa kutsutaan adjuvantti- eli liitännäishoidoksi, jolloin sädehoidon tavoitteena on tuhota mahdolliset leikatulle alueelle jääneet syöpäsolut. Usein sädehoitoon liitetään myös solunsalpaajahoito. Sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistelmähoitoa kutsutaan kemosädehoidoksi. Sädehoitoa hyödynnetään myös levinneen rintasyövän hoidossa muun muassa lievittämään etäpesäkkeiden aiheuttamaa kipua.